Hyperkalemia

Hyperkalemia tarkoittaa epänormaalin korkeaa kaliumpitoisuutta veressä. Aikuisilla ihmisillä hyperkalemiana voidaan pitää tilaa, jossa kaliumia on yli 5,5 millimoolia per litra veriseerumia (mmol/l) eli yli 21,5 milligrammaa per desilitra (mg/dl). Aikuisilla normaali seerumin kaliumpitoisuus on noin 3,5–5,5 mmol/l (11,7–21,5 mg/dl).^[1]

Lievä hyperkalemia on usein oireeton, mutta voi aiheuttaa esimerkiksi pahoinvointia tai sydämentykytystä. Eritoten vakava hyperkalemia (seerumin kalium yli 7,5 mmol/l eli 29,3 mg/dl) voi aiheuttaa rytmihäiriön tai sydänpysähdyksen.^[1]

Hyperkalemia ilmenee noin 10 %:lla sairaalahoidossa olevista, jolloin se liittyy useimmin munuaisten vajaatoimintaan tai kaliumin poiseritystä estäviä lääkkeiden käyttöön. Muita yleisiä syitä ovat diabetes mellitus ja sydämen vajaatoiminta. Merkittävä hyperkalemia on yleinen syy välittömän dialyysin aloittamiselle.^[1]

Pseudohyperkalemia merkitsee verikokeessa todettua hyperkalemiaa, vaikkei potilaalla ole hyperkalemiaa. Näin voi käydä verinäytteen käsittelyn aikana esimerkiksi hemolyysissä. Tässä veren soluista vapautuu kaliumia vereen ja tulos on liian iso.^[1]

1. ↑ ^{a b c d} A Lehnhardt, MJ Kemper: Pathogenesis, diagnosis and management of hyperkalemia. Pediatric Nephrology, 2011, 26. vsk, nro 3, s. 377–384. PubMed:21181208 doi:10.1007/s00467-010-1699-3 ISSN 0931-041X Artikkelin verkkoversio.